Kuvia kaivataan Eläinten parissa - yhteisötaideprojektiin
Eläinten parissa -valokuvakilpailuun on saapunut toista sataa valokuvaa työstä eläinten parissa. Kuvakeruu jatkuu. Yhteisötaideprojektin toisessa vaiheessa kaivataan erityisesti kuvia eläinlääkärien ja eläinhoitajien työstä sekä työstä siipikarjan ja sikojen parissa. Myös erikoisempia työkuvioita eläinten parissa, kuten kengitystä, kavion- ja sorkanhoitoa ym. tarvitaan.
”Valokuvakilpailun satoa voi kuvata melko yllättäväksi. Saimme useita kuvasarjoja poronhoidosta, mutta vain yhden kuvan työstä siipikarjan parissa. Vanhin kuva oli 1950-luvulta, kaukaisin kuva Keniasta. Siinä eläintenhoitaja ruokkii pientä elefanttia isolla maitopullolla suojelualueen eläinten orpokodissa. Saisin näistä kuvista kyllä rakennettua hienon näyttelyn, mutta voidakseen paremmin heijastaa arkea eläinten parissa, näyttely tarvitsee myös kuvia, joissa tuo arki näkyy”, toteaa yhteisötaideprojektin tuottaja Katja Mahal.
Arkikuvien puute on toisaalta ymmärrettävää. Arjen kuvaaminen on haastavaa. Ei voi luontevasti tehdä työtä ja ottaa toisella kädellä valokuvaa. Arkitöiden kuvaaminen vaatii useimmiten yhteistyötä tai ulkopuolisia vieraita. Maatiloilla vierailee työn puolesta jonkin verran ihmisiä. Eläinlääkäreiden lisäksi mm. lomittajia, neuvojia, sorkanleikkaajia, eläin-, maito- ja teurasautonkuljettajia sekä toisinaan myös tiedotusvälineiden edustajia. He voivat ottaa kuvia ja heitä voi kuvata, tai heidän työtään voi kuvata osana omaa arkea eläinten parissa. Luvan kanssa luonnollisesti.
Kuvien ottaminen on myös hyvä väline tilan kehittämistyössä. Kun ottaa esimerkiksi kuvan muutamana päivänä peräkkäin samaan aikaan samassa tilanteessa on hyvien toimintatapojen ja ongelmakohtien huomiominen usein paljon helpompaa kuin keskustelujen tai raportoinnin kautta. Sama pätee kuvasarjoihin, jotka syntyvät, kun pyytää ulkopuolista dokumentoimaan päivän töitä muutaman tunnin tai jopa kokonaisen päivän aikana. Sen ohessa syntyisivät myös kuvat Eläinten parissa -näyttelyyn.
Kuvien lähettäminen Eläinten parissa -yhteisötaideprojektiin on turvallista. Projektin tuottaja Katja Mahal on agrologi. Mahal on toiminut pari vuosikymmentä neuvojana eläintuotannon kehittämisprojekteissa ja hänet tunnettaan laajasti maaseudun puolestapuhujana. Välttääkseen intressiristiriitoja projekti toteutetaan ilman EU-rahoitusta tai yhtä isoa taustatahoa.
”Eläinten parissa -yhteisötaideprojektin taustayhteisönä ovat eläinten parissa toimivat ihmiset. Kerään aineistoa ja kuvien lisäksi myös tekstiä, kertomuksia, toivomuksia, ideoita. Olen nöyrä tulevan edessä. Tietenkin mukana on omia ajatuksiakin, mutta loppupeleissä rakennan kiertävän näyttelyn taustayhteisöltä tulevasta materiaalista.
Mikäli sinäkin toivot, että kiertävässä näyttelyssä näkyvät suomalaisen siipikarja- ja sikatuotannonkin parissa ahertavat ihmiset sekä eläinlääkäreiden ja eläintenhoitajien työt, niin tule mukaan”, Mahal rohkaisee.
